Mutta kuitenkin. Sunnuntai ilta siis käsillä ja bb-pudotus koittamassa, eli jännitettävää riittää ainakin joillakin ihmisraunioilla. Mutta taisin eilen kertoa teille helpon tavan lähestyä virkailijaa, näin paniikkihäiriön puolesta, joten kerron yhden vittumaisimmasta kokemuksesta viime talvesta, koska talvi jälleen tekee tuloaan.
Olin siis ollut nauttimassa ystävien kanssa hieman alkoholipitoisia-aineita+kaikkea muuta ja ystävieni reaktioiden saattelemana olin päätynyt jossain aamuyön tunteina päijät-hämeen keskus-sairaalan ensiapupoliklinikalle. Itselläni kyseisestä yöstä ei ole mielikuvia, mutta olin kuitenkin mennyt tekemään KAIKKI miehiset tarpeeni farkkuihin...Heräiltyäni aamulla, oli viereeni tuotu uuden näköiset samettihousut, sekä villaneule, joskin ne olivat tehty jollekkin puolta isommalle amerikkalaisfutaajan vartalolle. Kusiset ja paskaset vaatteeni oltiin pakattu siistiin siniseen roskakassiin ja haju oli todellakin, etten sanoisi aika helvetin paska!
Olin puhaltanut alkometriin aika normaalit lukemat kohdallani eli 3.8% Eli kuntoni ei ollut paras mahdollinen. Puin lahjoituksena saadut vaatteet päälleni, sain dösälipun kotiin ja lähdin pysäkille kahdenkymmenen asteen pakkaseen housut puolitangossa. Kasvot ruhjeilla, käsi paketissa ja vanhan viinan saattelemana, ei ollut kovin vaikeaa saada aivan oma kahden istuttava tila itselle, sekä paskalle haiseville vanhoille vaatteilleni!
En ollut kuitenkaan saanut aamulääkkeitäni vielä aamunhöyryjen vuoksi, joten noin parin pysäkin jälkeen jouduin jättämään lämpöisen dösän ja kävelin kotiin 20 asteen pakkasessa, jalassa yli suuret housut ja pää ja kädet vipattaen, kuin nukketeatterissa konsanaan.
Mutta voin vannoa, että kotiin päästyäni, mikään ei maistunut yhtä hyvältä kuin aamulääkkeet ja rivatrilitkin maistuivat kurkussani lähes mynthon-pastilleilta....Eli mitä opimme tästä, emme mitään....
"HYI SUA! KUINKAS SÄÄ NOIN RIVOJA VIHELTELET? h) "
